Joulunodotusta

Hola!

Yllaoleva mysteerinen taideplajays syntyi, kun ajattelin laittavani kuvan blogiin, mutta halusin lisata siihen hieman joulutunnelmaa. Mikas tahan tarkoitukseen paremmin sopisikaan kuin luovuuden suora jatke; Microsoft Paint. Puhekuplassa on kansainvaliset hyvan joulun toivotukset, ajatuskuplaan taas on laiskaisty asioita joita kaikkien mukavien ihmisolentojen lisaksi on tullut taalla ikava. 10 pistetta ja papukaijamerkki sille, joka ensimmaisena huomaa jotain uutta ja jannittavaa kuvassa.

Joulu lahestyy Kaliforniassakin, tosin hieman eri merkeissa kuin Suomessa. Joulukuu vain liitelee ohitse, kun ei lumesta ole tietoakaan. Viime paivina on ollut vahan sateista, mutta tanaan olikin taas ihan t-paita -keli.

Joululomaan on aikaa enaa kaksi kokonaista paivaa! Innolla odotetaan, kuten varmaan siellakin. Siina noin kolmessa viikossahan ehtii vaikka mita, mutta suunnitelmissa olisi ainakin lumilautailua, Universal Studios:lla kaynti, ja NHL-peliin meno. Saattaa ehka olla etta ilmat ovat liian kylmat surffaamiseen, mutta jos saat sallivat, sitakin olisi mukava kokeilla.

Loppukevennykseksi viela terveiset Jake:lta, erityisesti suomineitokaisille!

Ohi on

Morjens,

Hyvaa itsenaisyyspaivaa nain alkuun, huomasin etta sehan on kuudes joulukuuta! Oikeastaan sen huomasin parhaiten kun selailin suomalaisia uutissivuja ja tama tavallinen linnanjuhlavouhotus oli kaynnissa.

Jenkkifutiskausi tuli paatokseensa vahan aikaa sitten, pudotuspelien ensimmaisella kierroksella. Pelasimme Hueneme Vikingsia vastaan varsinaisen H(e)artbreaker matsin, joka paattyi Intiaanien tappioon 15-23 ja siten kauden paattymiseen kotiyleison edessa. Siina missa jollekin muulle joukkueelle pudotuspeleihin paasy voisi olla kauden tavoite, Hart Indians on tehnyt sen yli 20 kautta perajalkeen. Vuosituhannen vaihtumisen molemmin puolin vallitsi varsinainen Hart-dynastia, jolloin C.I.F. (California Interscholastic Federation) mestaruuksia tippui kuin taivaalta. Tata voittokulkua vastaan katsottuna kausi paattyi siis suureen pettymykseen. Harvoin on tappio tuntunut niin pahalta kuin silla hetkella, vaikka olinkin mukana vain elokuusta lahtien. Varsinkin tuska niiden kavereiden kasvoilla, jotka olivat taman vuoden "Senior Class", eli vuonna 2010 valmistuvat, sai suupielen vapattamaan. Heille kaikille se oli viimeinen kerta high school jenkkifutista. Jotkut tietysti paasevat jatkamaan yliopistofutista pelaamalla, mutta valtaosa ei. Senior vuoden playoffit ovat paatos koko nelja vuotta kestavalle high school football uralle, eika kukaan tietysti halua paattaa pettymyksiin.

Auringonlasku Hollywoodissa. Vieressa iPodia kuuntelee host-sisko Christina.

Elama jatkuu kuitenkin, joku joukkuetoveri voisi sanoa etta nythan se vasta alkaakin. Toisaalta jenkkifutiskauden paattyminen on helpotus, silla nelja tuntia treenia kuusi kertaa viikossa on henkisesti ja fyysisesti raskasta. Tappio onkin matsin jalkeen herattanyt ristiriitaisia tunteita, toisaalta harmittaa, mutta toisaalta on varsin iloinen kun paasee kotiin kolmen pintaan ja voi vapaasti keksia jotain tekemista loppupaivalle. Ihan toimettomaksi en meinannut jaada, vaan jotain urheiluaktiviteettia ilmestynee kalenteriin lahiaikoina...

Kiitospaiva tassa hurahti ohi ja molemmat mummot olivat nailla kylassa. Tuhdin kalkkuna-aterian jalkeen nukuttaa muuten hyvin! Kavin samana paivana pelaamassa katulatkaa joidenkin naapuruston kanukkien kanssa, oli varsin mukavaa.

Downtown LA

Morjes!



Paasimme viime viikonloppuna onnekkaasti Mikan kanssa seuraamaan yliopisto jenkkifutista: USC-Stanford. Mikan sukulaisella on kausiliput, mutta se ei paassyt kyseiseen peliin, joten saatiin sitten Mikan kanssa ne liput ilmaiseksi. USC on yksi Kalifornian maineikkaimmista ja myoskin kalleimmista yliopistoista, jossa opiskelee mm. paljon tulevia toimitusjohtajia. Vuosimaksu on paata huimaavat n. 40 000$, joten ihan koyhien perheiden pojat ei siella penkkia kuluta. Tasta syysta USC nimesta pilaillaankin, etta se on University of Spoiled Children, oikeastihan se on University of Southern California.



Pelin jalkeen ehdotin Mikalle, etta mennaan nyt vahan turisteiksi kiertelemaan tuonne Los Angelesin alakaupunkiin, kun kerran ollaan lahella. Tuumasta toimeen siirtyminen otti hieman aikaa, paasimme nimittain kokemaan LA:n ruuhkat. Pari tuntia myohemmin olimme valjemmilla vesilla ja loysimme pilvenpiirtajien ymparoiman parkkihallin, jonka taksa ei ollut ihan mottipainen. Auton parkkeerattuamme menimme hissiin ja painoimme tottuneesti P-nappulaa. Silla taitaa Amerikassa olla eri merkitys, nimittain hissi lahtikin kulkemaan ylospain! Aimistyneena astuimme ulos parkkihallin kattokerroksessa, josta oli todella hyva nakoala joka suuntaan. Otimme vahan iPhonella kuvia huonosta valosta huolimatta. Kiinnitin tahan blogiin yhden otoksen, joka ihan hyvin kiteyttaa tunnelman siella parkkihallin katolla! Kavimme vahan kavelemassa keskustassa, jossa naimme esim. Staples Centerin ja Nokia Live Theatren. Pienen lenkin jalkeen nappasimme katukaupasta vahan ruokaa taskuun ja lahdimme huristelemaan kotia kohti.

Captain America!

Morjes!

Halloween tuli ja Halloween meni, ja hauskaa oli! Ei liene tarpeellista mainita, etta kyseinen juhla on taalla puolen palloa paljon isompi juttu kuin Suomessa. Vahan sama kuin joulun kanssa, kauppiaiden juhlaahan se tietysti on. Ei siina mitaan, mukavan nakoiseksi se tekee naapuruston. Kraasaa on ihmisilla talojen koristeena vaihteleva maara, meilla oli ilmataytteinen kurpitsa+haamu, parit valot, luuranko ja Halloween-lippu. Kuvassa nakyy taustalla myos kaivertamiamme kurpitsoja. Trick or Treat -puskaradion mukaan parin korttelin paassa oli oikea aavetalo savukoneineen kaikkineen..

Lupasin paljastaa Halloween pukuni, joten olkaapa hyvat: Kapteeni Amerikka! Tama Marvelin sarjakuvasankari on Yhdysvaltojen hengen symboli ja sai ensiesiintymisensa toisen maailmansodan alun patrioottisissa tunnelmissa. Olen taalla ihan hyvassa muonassa niinkuin varmaan kuvasta nakyy. Lukuisat hikipisaroidentayteiset tunnit koulun kuntosalilla ovat tuottaneet toivottua tulosta.

Vieressa seisoo host-veli Greg viitassa ja silmille valahtaneessa itsetehdyssa ilmastointiteippihatussa. Kylla, hattu on eraan tylsan bussimatkan tulos ja 100% jesseteippia. Olin juuri lahdossa Halloween naamiaisiin, jossa olikin hahmoa laidasta laitaan. Kapteeni Amerikka oli monen jutustelun aihe, kun naureskeltiin etta juuri se ulkomaalainen kaveri paatti pukeutua tuoksi noin. Opettelin pari Kapteenin kayttamaa fraasia ja myos "For truth, justice, and the American way!" heratti hilpeytta. Mahtava Halloween siis kaiken kaikkiaan!

Inkkarit vastaan L'a'nkk'a'rit

Morjesta pitkasta aikaa!

Jenkkifutiskausi on taydella hoyrylla kaynnissa, ja nyt pelataan Foothill League:ta, mika on taman Santa Clarita Valley:n paikallisten koulujen sarja. Eli pre-season pelit on pelattu ja nyt havitellaan kelloa. Kelloapa hyvinkin, nimittain sarjan voittaja saa koulunsa pihalle massiivisen kirkon kellon nakoisen kimpaleen, joka on ikaan kuin iso voittopokaali.

Kausi alkoi kaksi viikkoa sitten Saugus Centurionsia vastaan. Avasimme liigan voitolla. Viime perjantaina kohtasivat vanhat viholliset monessakin mielessa, vastakkain Hart ja Canyon, Intiaanit ja Lehmipojat. Kuumassa ottelussa nahtiin pari ulosajoakin, mutta lopputulos oli 45-27 Intiaanien hyvaksi. Itsellenikin lensi pari lippua, kun erheellisesti nappasin kiinni vastustajan kasvosuojuksesta ja toisessa tilanteessa taisin taklata hieman myohassa, joskin jalkimmainen tilanne oli vahan kyseenalainen. Eika hauska tahan lopu, paasin viela paikalliseen lehteenkin! Tana perjantaina on erittain iso peli tiedossa, Valencia Vikingsia vastaan kotikentalla. Liigan karkijoukkueet iskevat yhteen, tiedossa sakenoiva ja sahkoinen perjantai-ilta.

Paasen pian viettamaan elamani "ensimmaista" Halloweenia. Suomessa se hupsahtaa ohi huomaamatta, mutta ei Amerikan maalla. Kuukausi sitten ilmestyivat ensimmaiset Halloween koristeet naapurustoon ja maara on kasvanut koko ajan. On ilmataytteista hohtavaa kurpitsaa, luurankoa, haamua, noitaa ja luutaa.. Ja tietysti Halloween pukuja ja "karkki tai kepponen" -kiertueella olevia pikkunassikoita. Viime viikonloppuna kavimme host-perheen kanssa laheisella maatilalla hakemassa kurpitsat, jotka sitten kaiverretaan ennen Halloweenia. Mika mahtaakaan olla skandinaavin valinta Halloween puvuksi? Se selviaa ensi blogissa..

Musacorner

Kummelin jalanjalkia seuraten paatin valaista teita parista musiikkiloydosta. Taalla on tietysti kaikki samat popparit mita Suomessakin: Gagat, Perryt, jne. Siina missa Suomessa kuunnellaan ehka sen lisaksi enemman rokkia & raskaampaa musiikkia, taalla menee enemman r&b:n ja rapin puolelle. Tietysti raskaamman musiikin ystaviakin loytyy, ehkapa nain kaverigallup-tutkimusten perusteella voisin sanoa, etta tunnetuin suomalainen bandi Usa:ssa on Children of Bodom!

Tama biisi on erittain lokaalia perustaa. Biisi kertoo nimittain Palmdalesta, joka on aivan kivenheiton paassa meidan kotoa. Ekoja biiseja mita kuulin taalla, heti kylla kolahti. Afroman - Palmdale: http://www.youtube.com/watch?v=Jw0s5zO4v2Q

Amerikassa on paljon autoja, ja luonnollisesti myos paljon autovakuutuksia. Yhdella vakuutusyhtiolla on mainoksessaan aina sellainen setelipino, jolla on silmat ja joka tuijottelee jotakuta henkiloa. Idea on tietysti, etta taman vakuutusyhtion asiakkaana saastaisit taman verran rahaa. Taustalla soi biisi, jossa lauletaan "somebody's wathcing me". Kyseessa on ihan normaalia kevytta technoa, mutta jotain erikoista on tassakin remix-biisissa. Mysto&Pizzi - Somebody's Watching Me: http://www.youtube.com/watch?v=xkf95onRgcc

San Diego Valloitettu!!

Terveppa terve!

Kuten tuossa edellisessa blogissa jo vahan hehkuttelinkin, saimme Mikan kanssa liput San Diego Chargersin peliin. Mika asuu parin tunnin ajomatkan paassa taalta, joten sovimme tapaamisen puolimatkaan, LA Medical Centerille, joka on aivan tajuton betonimoykky. Kun astuin ulos autosta ja rupesin juttelemaan siina niita naita Mikan kanssa, huomasin etta suomen kielen puhuminen oli yllattavan tonkkoa. Mika kuulosti lahinna turkkilaiselta pizzerianpitajalta ja oma aksenttikin oli vahan hukassa. Tama kielen kohmelo kesti kuitenkin vain hetken ja koko automatkan keskustelu kavi solkenaan puhtaalla suomen kielella - pitkasta aikaa.

Mikan isan leipomosta nappasimme lounaat autoon ja kaansimme nenat kohti San Diegoa. Matkalla nakyi kaikenlaista jannittavaa, kuten esimerkiksi sotalaiva ja kyltteja, jotka varoittivat tien yli juoksentelevista laittomista siirtolaisista. Navigoinnissa kaytimme yhdistelmaa navigaattori + iPhone, mika osoittautui virheeksi, silla iPhonella napraaminen sai meidat ajamaan parista liittymasta ohi. Navigaattori hoiti kuitenkin homman kotiin, kun napyttelimme nayttoon kirjaimet "Qualcomm Stadium".

Ensimmainen silmaan pistava asia on mahdottoman kokoinen parkkipaikka. Autoja on jos jonkinkokoista, nakoista ja varista, mutta ennen kaikkea niita on paljon. Maksettuamme parkkipaikan lahdimme kiertelemaan autolla ympari aluetta metsastaen vapaata ruutua. Joka puolella ymparillamme levittaytyi ns. "tailgate partyja", jossa ihmiset grillailivat sapuskaa ja pelailivat erilaisia peleja ennen ottelua. Koko parkkialue oli kuin yksi suuri grillijuhla taynna odottavaa ja innokasta tunnelmaa. Muutaman lisakierroksen jalkeen loysimme vapaan ruudun ja lahdimme pujottelemaan stadionille.

Ennen pelin alkua kavaisimme Chargers team storessa, josta molempien kouraan, tai oikeastaan paahan, tarttui vaaleansininen lippalakki. Nalkaisena persoonana jouduin myos ostamaan $5 hot dogin, vain todetakseni pelin alettua etta hodareista tulee kova jano. Hodari kourassa siis astelin portaita ylos ja edessa nakyva istuimien maara oli valtava. Onhan niita isompiakin areenoita, mutta lahinna tottuneena Hartwall-areena kavijana hyppays 13 000:sta 70 000:een on aikamoinen.

Ei aikaakaan, kun tositoimet alkoivat. San Diego Chargers tuli stadionille ilotulitusten ja valtavien suosionosoitusten saattelemana. Laulettiin Yhdysvaltain kansallislaulu ja kaksi rannikkovartioston helikopteria lensi stadionin yli. Jokainen paikka stadionilla oli taytetty ja yleiso kohahti aanekkaasti, kun aloituspotku viimein lahti ilmaan. Ottelu lahti liikkelle tasaisissa merkeissa, eika kumpikaan joukkue saanut niskalenkkia toisesta. Palloa pelattiin suuntaan ja toiseen, mutta touchdowniin eivat kummankaan joukkueen voimavarat riittaneet. Puoliajalle lahdettiin 3-3 tilanteesta. Toisella puoliskolla rupesi sitten 70 000-painen yleisokin heraamaan, kun Chargers alkoi esittaa parempia otteita. Pari pitkaa heittopelia olivat avainasemassa Chargersin onnistuessa liikuttamaan palloa kentalla pituussuunnassa. Chargers-puolustuksen ollessa kentalla meteli oli todellakin korvia huumaava. Lahes jokainen katsomossa olija antoi aanihuultensa laulaa Chargersin hyvaksi. Kotiyleison kannustamana Chargers nousikin voittoon, silla viimeisen niitin arkkuun loi juuri puolustaja Eric Weddle syotonkatkollaan. Ottelun jo tauottua jaimme viela Mikan kanssa vahaksi aikaa stadionille fiilistelemaan ja rapsimaan turistikuvia, joista yksi tuolla ylempana komeileekin.

Nopeasti kuulumisia

Terve!

Nopeasti paivittelen kuulumisia ennen kuin lahden taas perjantai-illan valojen loimotukseen. Taman viikon peli on ns. homecoming game, jolloin mm. vanhojen koulun oppilaiden toivotaan tulevan katsomaan pelia. Odotamme siis suurta yleisoa ja hyvaa tunnelmaa!

Viime viikon pelireissu Righettiin oli monessa suhteessa varsinainen seikkailu: ensinnakin toinen busseistamme hajosi matkalla. Olin siina ehjassa bussissa. Harmi sinansa, koska toisessa bussissa olijat paasivat puoleksitoista tunniksi makoilemaan laheiselle hiekkarannalle. Peli meni kuitenkin hyvin, kaikki paasivat perille. Takaisintulomatka olikin sitten vahan epamukavampi, en ollut varannut kuin t-paidan ja bussin ikkunoista kavi kylma honka kuin jaamiehen suusta. Jostain kumman syysta tama peli oli viela jarjestetty torstaille. Seisoimme koulun parkkipaikalla kahdelta aamulla, tietaen etta seuraavana paivana on heratys kouluun seitsemalta. Ei ollut hyva yhdistelma, ja olinkin alkuviikon flunssassa.

Talle viikonlopulle on luvassa paljon mielenkiintoista ohjelmaa: tanaan homecoming-peli, huomenna asiaan kuuluvat homecoming tanssiaiset, ylihuomenna NFL-peliin! Ystavani Mika Makela, Suomen Lahdesta ja Usa:n Kaliforniasta, sai mahtavat liput sunnuntaille, joten silloin kaannamme nenat kohti San Diegoa! Maanantai ja tiistai ovat koulusta lomaa, joten hauska viikonloppu jatkuu sinne asti.

Friday Night Lights vol 1&2

Hart Indians vs El Camino Real. Kentalla Hart hyokkays ja El Camino puolustus. Taustalla nakyy vieraskatsomo, jossa istuvat kaikki El Caminosta pelia seuraamaan tulleet.

Parin viikon tauon jalkeen palaan vihdoin blogin aareen. Monena iltana on ollut tarkoitus kirjoittaa, mutta valitsin kuitenkin aina unen napyttelyn sijaan. Koulunkayntiin on syntymassa rutiini:

6:45 heratys maanantaista perjantaihin

7:40 pyoralla tai autokyydilla kouluunlahto

8:00 ensimmainen oppitunti

12:20-13.00 lounastunti ja lunch meeting jenkkifutisjoukkueen kanssa

13.00-14.00 hyppytunti ennen jenkkifutisharkkoja. Menemme yleensa kaverini Jaken kotiin lepailemaan ja katsomaan tv:ta.

14.00-n.18.15 jenkkifutisharkat koulun kentalla.

n. 18.45-19.00 takaisin kotona

Torstaisin harkat ovat lyhyemmat (kaymme taktiikkaa lapi shortseissa ja hartiasuojissa seuraavan paivan pelia varten) ja perjantaisin harkkoja ei ole ollenkaan, koska perjantai on pelipaiva.

Perjantai onkin erityinen paiva monessa suhteessa. Jokainen jalkapallojoukkeen pelaaja tulee kouluun paallaan "gameday shirt" eli harmaa polo-paita jonka rinnassa komeilee joukkueen logo. Pieni asia tuo kummasti joukkue- ja kouluhenkea, kun kaikilla on samanlainen paita paalla ja ohikulkijat toivottelevat menestysta illan otteluun.

19:30 Niin sanotusti rajahtaa, eli peli alkaa. Yleison hurratessa juoksemme cheerleadereiden piteleman lakanan lapi. Juuri ennen ottelun aloituspotkua meteli on valtava: yleiso huutaa ja koulun bandi laittaa kaikilla soittimilla kaiken peliin. Pallon sinkoutuessa ilmaan katsomo kohahtaa ja potkaisevan joukkueen pelaajat viilettavat pallon peraan. Pelitapahtuma on varsinainen spektaakkeli. Selostaja ja cheerleaderit yllyttavat muhkeankokoista yleisoa kayttamaan aanijanteitaan. Orkesterisoittimin varustettu bandi soittaa valilla musiikkia ja puoliajalla tekonurmen valtaavat erilaiset musiikki- ja tanssiesitykset.

Takana on kaksi pelia, joista kumpikaan ei takuulla jattanyt yleisoa kylmaksi. Ensimmainen peli El Camino Realia vastaan paattyi hurjan loppukirin jalkeen tappioon. Joukkueemme nousi (0-26) tappioasemasta (27-33) lopputulokseen. Toinen pelimme oli myos kotikentalla, Palmdalea vastaan. Tasaisissa lukemissa mentiin lahes hamaan loppuun asti. Hart Indians sai pallon haltuunsa syvalla omalla alueellaan, kun pelikellossa oli noin puolitoista minuuttia jaljella, lukemat taululla 34-34. No-huddle hyokkays eteni vastustamattomasti saaden pallon vastustajan 30 jaardin linjalle. Kellossa oli jaljella enaa kahdeksan sekuntia ja yleiso pidatti hengitystaan Indiansin potkaisijan yrittaessa potkumaalia. Pallo lensi maalihaarukan valista, potkumaali onnistui ja yleiso ja pelaajat riehaantuivat taysin! Lopputulos Hart 37 Palmdale 34

Hot, hot, hot!

Viikonlopun rauha tuo jalleen blogin aareen. Taalla on talla viikolla ollut alyttoman kuumaa! Paivittain on liikuttu siina 40 asteen paikkeilla, joinakin paivina on menty parilla asteella ylikin. Ehka olettekin siella koto-Suomessa lukeneet Kalifornian metsapaloista, se on taalla ihan totisinta totta. Toissapaivana englannintunnin jalkeen kun astuin ulos luokasta, kaikki naytti ihan keltaiselta! Tunne oli, kuin olisi laittanut keltaiset aurinkolasit paahan, ihmiset ja ymparisto olivat kellertavia. Taivas oli vaalean oranssi ja savunhajun pystyi tarkasti haistelemalla tuntemaan sieraimissa. Skandinaavissa tallainen naky toi mieleen lahinna apokalyptiset tunnelmat, mutta tama on kuulemma ihan normaalia metsapalokaudella. Samana paivana jenkkifutisharkat siirrettiin sisatiloihin ilmanlaadun takia. Talla hetkella palot ovat ehka noin 25km paassa meidan kotoa, mutta aitiakin ajatellen sanon, etta eivat ne tanne luultavasti ylety, asumme aika vihrealla seudulla. Eilen taivaalla nakyi kauempana oikein kunnon savupilvi, naytti vahan samalta kuin tulivuorenpurkauksen tai kunnon jytypommin jalkeen.

Keskiviikkona jenkkifutisharkat pidettiin kotikentallamme College Of the Canyons:in tekonurmella. Treenit olivat normaalista poiketen illalla ja paasimme harjoittelemaan valojen alla. Wednesday Night Lights ja iso tyhja katsomo saivat jo pumped up fiiliksen aikaan, en malta odottaa ensi perjantaihin, jolloin on ensimmainen peli!

Amerikkalaisiin bileisiin on paassyt myos tutustumaan, kuva viime viikonlopulta. Bileet olivat parin korttelin paassa, puoliksi pihalla ja puoliksi umpikuja kaantopaikalla.

Koulukiireita ja muuta kivaa

Pitkasta aikaa istun blogia kirjoittamassa, voin kertoa etta paivat ovat sujahdelleet ohi hyvin nopeaan tahtiin ja kiiretta pitaa useasti. Koulu alkoi 13. paiva, joten viikon verran olen kuluttanut yhdysvaltalaista koulunpenkkia. Varmaan kolmena aamuna olen myohastynyt erinaisista syista, taytyy koettaa skarpata. Itse oppitunnit ovat aikalailla samanlaisia kuin kotosuomessa. Sain onneksi mukavia opettajia, joten tunneilla ei yleensa ole tylsaa. Erityisen hauskaa on aina American Government tunneilla, joita vetaa Mr. Ishimoto. Ishi on sellainen lahes kokoajan naurava japanilaisen nakoinen energinen vitsimasiina. Tiistaina on koe USA:n osavaltioista ja niiden paakaupungeista. Talla viikolla olemmekin joka paiva katsoneet luokassa vahintaan kaksi kertaa taman opetusvideon: http://www.youtube.com/watch?v=eAII411eqPg.

Tuossa vieressa on kuva Six Flags Magic Mountain -nimisesta huvipuistosta, jossa kavimme viime sunnuntaina. Uskomaton paikkka, uskomattomia vuoristoratoja.

Koulun ohessa, tai oikeastaan jo hieman sita ennen, alkoivat myos jefuharkat. Koulupaiva kun loppuu kahdelta, siirrymme vain pukusuojiin kiskomaan varusteita paalle. Odotin, etta taalla pelataan kovaa, taidolla ja vauhdilla ja kaikki odotukseni ovat kayneet toteen. Vertailukohtana kotimaahan voin sanoa, etta treenaamme joukkueena enemman paivassa kuin treenasimme Suomessa kokonaisessa viikossa! Treenit kestavat yleensa nimittain noin nelja ja puoli tuntia. Kello on siis yleensa noin seitseman, kun saavun koululta kotiin. Treenaamme kuusi paivaa viikossa ja voin sanoa, etta silta se tuntuukin sunnuntaina.

Hart High Schoolin jenkkifutisohjelma on ollut seudun eliittia ja se nakyy kaikessa. Joukkueessa on n.50 kaveria ja meita valmentaa kuuden henkilon tiimi. Rima ja tavoitteet ovat seka valmentajilla etta pelaajilla korkealla, eika loysailya katsota hyvalla. Meilla on joka paiva lounastunnin aikana videosessio, jossa pyritaan analysoimaan mita pitaa parantaa. Joukkueessa on onneksi tosi hyva henki ja meilla on hauskaa treeneissa ja niiden ulkopuolella. Jenkkifutisjoukkueeseen menemisessa on ollut sekin hyva puoli, etta sielta on saanut aimo kasan hyvia kavereita. Ne ovat taas esitelleet omille kavereilleen ja niin edelleen.

Santa Monica Beach

Tanaan aamulla paatimme sunnuntaipaivan kunniaksi lahtea rannalle. Santa Monicaan Los Angelesiin ei ole kovin pitka matka, joten suuntasimme sinne. Mukaan otimme vain rantapyyhkeita ja pari bodyboardia, eli sellaista lautaa jonka paalla maataan mahallaan ja joilla voi taitojensa mukaan keikkua aalloissa. Vasemmalla kuvassa host-siskot Kathryn ja Christina.

Biitsi oli aivan tajuttoman upea! Rantahiekan alusta oli vedenrajaan valehtelematta parisataa metria ja rantaviivaa jatkui loputtomiin. Tuli sellainen vau-olo, etta enpa taida tata ennen olla kaynytkaan oikealla rannalla. Lifeguardien torneja oli tasaisin valein ja hengenpelastajat ajoivat sellasilla keltaisilla maastureilla pitkin rantaa. Amerikan isous tuli koettua, silla paikallisen laiturin paalla oli muun muassa pieni huvipuisto, parkkipaikka, kauppoja, poliisiasema. Laituri nakyy pienena tuossa kuvassa taustalla.

Bodyboardilla paasi hyvalla tuurilla parikymmenta metria aallonharjalla. Tata ennen vain Itameren ja Valimeren aallot kokeneena voin sanoa, etta aallot olivat mukavan kokoisia. On hauska tunne, kun isompi aalto iskee ja hetken aikaa vain pyorii vedessa ilman osoitetta.

Rannan yhteydessa oli myos sellainen trikkaus/voimailu/kiikkumispuisto, jossa oli kaikkea metalliputkista tehtya kivaa. Keinuja, renkaita, rekkitankoja, joissa kaikki vauvasta vaariin pitivat hauskaa. Oli mm. gladiaattori-rengasrata, jossa piti heilauttaa itsensa renkaasta seuraavaan renkaaseen. Sitten oli voimistelurenkaat aivan alypitkilla kettingeilla: tassa harvelissa naytti saavan aivan luonnottoman kovat vauhdit.

Amerikassa kaikkien High Schoolia kayvien taytyy rekisteroitya kouluunsa ennen lukuvuotta. Huomenna Hart High:n campukselle marssivat koulun seniorit, joten siella ollaan. Huomenna tai ylihuomenna alkaa myos jenkkifudisreenit!

Avaruussali ja donitseja

Kaikkee jannaa sita taalla naapurustossakin on. Nimittain toissapaivana oltiin koiran kanssa lenkilla puistossa, jonne usein tulee muitakin koiranulkoiluttajia. Sinne tuli semmonen vanhempi aija Nick lihavan bulldoginsa Lolan kanssa. Jotenkin vaan tuli puheeksi, etta hanella on autotallissa ollut pari vuotta sellainen projektiauto, jota aina valilla tyostetaan. Nick lahti sita sitten nayttamaan tallille, ja tallin oven takaa paljastuu musta Lamborghini! Siipiovet pystyssa ponottaa siina tallissa, aika kisakirean nakoinen ilmestys. Nick sitten vahan kehuskeli siina, etta pelkka maalaus oli maksanut 8000$ ja vanteet 4000$. Harmi ettei ollu kameraa mukana autotallissa, taytyy viela joskus laittaa kuva siita pelista tanne.

Nickin poika Chris on pahemman luokan automiehia, ja se paatti eilen kirjaimellisesti antaa palaa, eli tuli vetamaan autollaan pari mehukasta donitsia meidan kaantopaikan asfalttiin. Kaikkihan eivat tasta pitaneet, joten meidan taloa vastapaata oleva naapuri soitto poliisit muistuttelemaan Chrisia kadun ja kisaradan eroista.

Edistyin eilen kuntoilun saralla, nimittain pari kolme viimeista paivaa ovat olleet enemman tai vahemman istumista. Host aiti kay lahella olevalla YMCA kuntosalilla, just niinkun siina laulussa, sama juttu. Se soitteli sinne ja sain kuukauden rinnakkaisjasenyyden 20 dollarilla. Kavin eilen siella ensimmaista kertaa, ihan hauska pikku paikka. Hauskin juttu oli kuitenkin nama laitteet, joihin kaikkiin oli asennettu pieni tietokone. Se tietokone naytti jaljella olevien toistojen maaran, sarjojen maaran, painot, viime kerran painot etc. Lisaksi se viela valvoi suorituksen puhtautta. Naytossa oli sellanen palkki, joka liikkui suorituksen mukana paasta paahan ilmoittaen piippauksella milloin ollaan aaripisteessa. Sarjan loputtua kone onnitteli sellaisella Super Mario tyylisella pimputuksella. Tuli sellainen erikoinen tulevaisuusolo, etta tahanko sita ollaan menossa. Vahan kuin olisi ollut jossain avaruusaluksessa, missa ei voi harrastaa mitaan normaalia liikuntaa, vaan pitaa veivata itseaan jossain koneissa...

Noh, hyva treeni siita tuli loppujen lopuksi ja kotiin ajettiin kadet spagettina. Soin muuten illalla spagettia.

Hello America!

Tahan blogiin on tarkoitus kirjoitella kuulumisia ja muita juttuja jenkkivuodelta.

Asiahan on nain, etta kerkesin Amerikkaan jo ennen blogin aloitusta. 1.elokuuta 2009 oli pisin paiva miesmuistiin. Lensin aikavyohykkeita halkoen paivanvalossa ties kuinka pitkaan. Helsingista meita suomalaisia vaihto-oppilaita lahti nelja. Helsingista lensimme Heathrowhun Lontooseen, jossa mukaan hyppasi ruotsalaisia,norjalaisia,sveitsilaisia ja ehka jotain muitakin. Heathrowsta hyppasimme Chicagon koneeseen, jossa istahdin ruotsalaisen jenkkifudispelaajan ja amerikkalaisen college-opiskelijan valiin. Ville oli jo aiemmin kertonut, etta Atlantin yli kun lennetaan, niin se on luksusta ja piti paikkansa.

Chicagoon saavuttaessa meidan vaihtariporukka rupesi hajoamaan pikku hiljaa; jokainen etsi oman amerikan sisaisen lentonsa, jarjeston saattajan avustaessa. Oma lentoni Los Angelesiin meni lahtokiihdytykseen asti hyvin, jolloin kapteeni loi jarrut pohjaan. Rullasimme takaisin portille ja jouduimme lopulta vaihtamaan konetta. Koko hassakka vei kaksi tuntia.

Paastessamme viimein lahtemaan Chicagosta, ilta jo hamarsi. Pakko sanoa, etta hienon nakoista oli lentaa isojen kaupunkien valojen yli. Varsinainen helmi odotteli vasta perilla, Los Angeles oli aivan alyttoman kokoinen valomeri, loppua ei erottanut silmalla. Haslinki jatkui, silla isantaperheelle oli annettu vaara tieto lennosta ja he odottelivat eri terminaalissa. Hieman yli kolmen tunnin paasta odotetusta saapumisajankohdasta istuskelin kuitenkin jo autossa matkalla kohti isantaperheen taloa. Isantaperheeseen kuuluu aiti, isa, 2 host veljea (22&18v), 2 host siskoa (14v kaksoset), koira ja papukaija.

Saavuin kaupunkiin nimelta Santa Clarita, 100 000 asukkaan mesta. Amerikalle epatyypillisesti taalla on tosi paljon kavelykatuja tai "paseos" kuten paikalliset kutsuvat. En siis ole autosta niin riippuvainen, kouluunkin paasee helposti paseoita pitkin. Toinen hauska juttu ovat uima-altaat, joita on ripoteltu pitkin asuinalueita. Jokainen asukas saa niihin avaimen pienta maksua vastaan ja niita voi kayttaa aamusta iltaan!

Parin ensimmaisen paivan aikana olen kierrellyt niin paljon kuin jetlag on antanut periksi. Host aidin pari kaveria, Steve&Steve from New York, tulivat Kaliforniaan lomalle ja halusivat nahda Los Angelesia etc, joten siinahan kuljin mukana. Kavin syomassa ensimmaiset amerikan hampurilaiset Losissa In N' Out Burgerissa. Ihan hyvaa mattoa, en vaan soisi joka paiva kylla. Kohta pitaisi paasta liikkelle johonkin, kun on tullut niin paljon istuttua viime paivina. Korista lahikentalle? We'll see