Hot, hot, hot!

Viikonlopun rauha tuo jalleen blogin aareen. Taalla on talla viikolla ollut alyttoman kuumaa! Paivittain on liikuttu siina 40 asteen paikkeilla, joinakin paivina on menty parilla asteella ylikin. Ehka olettekin siella koto-Suomessa lukeneet Kalifornian metsapaloista, se on taalla ihan totisinta totta. Toissapaivana englannintunnin jalkeen kun astuin ulos luokasta, kaikki naytti ihan keltaiselta! Tunne oli, kuin olisi laittanut keltaiset aurinkolasit paahan, ihmiset ja ymparisto olivat kellertavia. Taivas oli vaalean oranssi ja savunhajun pystyi tarkasti haistelemalla tuntemaan sieraimissa. Skandinaavissa tallainen naky toi mieleen lahinna apokalyptiset tunnelmat, mutta tama on kuulemma ihan normaalia metsapalokaudella. Samana paivana jenkkifutisharkat siirrettiin sisatiloihin ilmanlaadun takia. Talla hetkella palot ovat ehka noin 25km paassa meidan kotoa, mutta aitiakin ajatellen sanon, etta eivat ne tanne luultavasti ylety, asumme aika vihrealla seudulla. Eilen taivaalla nakyi kauempana oikein kunnon savupilvi, naytti vahan samalta kuin tulivuorenpurkauksen tai kunnon jytypommin jalkeen.

Keskiviikkona jenkkifutisharkat pidettiin kotikentallamme College Of the Canyons:in tekonurmella. Treenit olivat normaalista poiketen illalla ja paasimme harjoittelemaan valojen alla. Wednesday Night Lights ja iso tyhja katsomo saivat jo pumped up fiiliksen aikaan, en malta odottaa ensi perjantaihin, jolloin on ensimmainen peli!

Amerikkalaisiin bileisiin on paassyt myos tutustumaan, kuva viime viikonlopulta. Bileet olivat parin korttelin paassa, puoliksi pihalla ja puoliksi umpikuja kaantopaikalla.

Koulukiireita ja muuta kivaa

Pitkasta aikaa istun blogia kirjoittamassa, voin kertoa etta paivat ovat sujahdelleet ohi hyvin nopeaan tahtiin ja kiiretta pitaa useasti. Koulu alkoi 13. paiva, joten viikon verran olen kuluttanut yhdysvaltalaista koulunpenkkia. Varmaan kolmena aamuna olen myohastynyt erinaisista syista, taytyy koettaa skarpata. Itse oppitunnit ovat aikalailla samanlaisia kuin kotosuomessa. Sain onneksi mukavia opettajia, joten tunneilla ei yleensa ole tylsaa. Erityisen hauskaa on aina American Government tunneilla, joita vetaa Mr. Ishimoto. Ishi on sellainen lahes kokoajan naurava japanilaisen nakoinen energinen vitsimasiina. Tiistaina on koe USA:n osavaltioista ja niiden paakaupungeista. Talla viikolla olemmekin joka paiva katsoneet luokassa vahintaan kaksi kertaa taman opetusvideon: http://www.youtube.com/watch?v=eAII411eqPg.

Tuossa vieressa on kuva Six Flags Magic Mountain -nimisesta huvipuistosta, jossa kavimme viime sunnuntaina. Uskomaton paikkka, uskomattomia vuoristoratoja.

Koulun ohessa, tai oikeastaan jo hieman sita ennen, alkoivat myos jefuharkat. Koulupaiva kun loppuu kahdelta, siirrymme vain pukusuojiin kiskomaan varusteita paalle. Odotin, etta taalla pelataan kovaa, taidolla ja vauhdilla ja kaikki odotukseni ovat kayneet toteen. Vertailukohtana kotimaahan voin sanoa, etta treenaamme joukkueena enemman paivassa kuin treenasimme Suomessa kokonaisessa viikossa! Treenit kestavat yleensa nimittain noin nelja ja puoli tuntia. Kello on siis yleensa noin seitseman, kun saavun koululta kotiin. Treenaamme kuusi paivaa viikossa ja voin sanoa, etta silta se tuntuukin sunnuntaina.

Hart High Schoolin jenkkifutisohjelma on ollut seudun eliittia ja se nakyy kaikessa. Joukkueessa on n.50 kaveria ja meita valmentaa kuuden henkilon tiimi. Rima ja tavoitteet ovat seka valmentajilla etta pelaajilla korkealla, eika loysailya katsota hyvalla. Meilla on joka paiva lounastunnin aikana videosessio, jossa pyritaan analysoimaan mita pitaa parantaa. Joukkueessa on onneksi tosi hyva henki ja meilla on hauskaa treeneissa ja niiden ulkopuolella. Jenkkifutisjoukkueeseen menemisessa on ollut sekin hyva puoli, etta sielta on saanut aimo kasan hyvia kavereita. Ne ovat taas esitelleet omille kavereilleen ja niin edelleen.

Santa Monica Beach

Tanaan aamulla paatimme sunnuntaipaivan kunniaksi lahtea rannalle. Santa Monicaan Los Angelesiin ei ole kovin pitka matka, joten suuntasimme sinne. Mukaan otimme vain rantapyyhkeita ja pari bodyboardia, eli sellaista lautaa jonka paalla maataan mahallaan ja joilla voi taitojensa mukaan keikkua aalloissa. Vasemmalla kuvassa host-siskot Kathryn ja Christina.

Biitsi oli aivan tajuttoman upea! Rantahiekan alusta oli vedenrajaan valehtelematta parisataa metria ja rantaviivaa jatkui loputtomiin. Tuli sellainen vau-olo, etta enpa taida tata ennen olla kaynytkaan oikealla rannalla. Lifeguardien torneja oli tasaisin valein ja hengenpelastajat ajoivat sellasilla keltaisilla maastureilla pitkin rantaa. Amerikan isous tuli koettua, silla paikallisen laiturin paalla oli muun muassa pieni huvipuisto, parkkipaikka, kauppoja, poliisiasema. Laituri nakyy pienena tuossa kuvassa taustalla.

Bodyboardilla paasi hyvalla tuurilla parikymmenta metria aallonharjalla. Tata ennen vain Itameren ja Valimeren aallot kokeneena voin sanoa, etta aallot olivat mukavan kokoisia. On hauska tunne, kun isompi aalto iskee ja hetken aikaa vain pyorii vedessa ilman osoitetta.

Rannan yhteydessa oli myos sellainen trikkaus/voimailu/kiikkumispuisto, jossa oli kaikkea metalliputkista tehtya kivaa. Keinuja, renkaita, rekkitankoja, joissa kaikki vauvasta vaariin pitivat hauskaa. Oli mm. gladiaattori-rengasrata, jossa piti heilauttaa itsensa renkaasta seuraavaan renkaaseen. Sitten oli voimistelurenkaat aivan alypitkilla kettingeilla: tassa harvelissa naytti saavan aivan luonnottoman kovat vauhdit.

Amerikassa kaikkien High Schoolia kayvien taytyy rekisteroitya kouluunsa ennen lukuvuotta. Huomenna Hart High:n campukselle marssivat koulun seniorit, joten siella ollaan. Huomenna tai ylihuomenna alkaa myos jenkkifudisreenit!

Avaruussali ja donitseja

Kaikkee jannaa sita taalla naapurustossakin on. Nimittain toissapaivana oltiin koiran kanssa lenkilla puistossa, jonne usein tulee muitakin koiranulkoiluttajia. Sinne tuli semmonen vanhempi aija Nick lihavan bulldoginsa Lolan kanssa. Jotenkin vaan tuli puheeksi, etta hanella on autotallissa ollut pari vuotta sellainen projektiauto, jota aina valilla tyostetaan. Nick lahti sita sitten nayttamaan tallille, ja tallin oven takaa paljastuu musta Lamborghini! Siipiovet pystyssa ponottaa siina tallissa, aika kisakirean nakoinen ilmestys. Nick sitten vahan kehuskeli siina, etta pelkka maalaus oli maksanut 8000$ ja vanteet 4000$. Harmi ettei ollu kameraa mukana autotallissa, taytyy viela joskus laittaa kuva siita pelista tanne.

Nickin poika Chris on pahemman luokan automiehia, ja se paatti eilen kirjaimellisesti antaa palaa, eli tuli vetamaan autollaan pari mehukasta donitsia meidan kaantopaikan asfalttiin. Kaikkihan eivat tasta pitaneet, joten meidan taloa vastapaata oleva naapuri soitto poliisit muistuttelemaan Chrisia kadun ja kisaradan eroista.

Edistyin eilen kuntoilun saralla, nimittain pari kolme viimeista paivaa ovat olleet enemman tai vahemman istumista. Host aiti kay lahella olevalla YMCA kuntosalilla, just niinkun siina laulussa, sama juttu. Se soitteli sinne ja sain kuukauden rinnakkaisjasenyyden 20 dollarilla. Kavin eilen siella ensimmaista kertaa, ihan hauska pikku paikka. Hauskin juttu oli kuitenkin nama laitteet, joihin kaikkiin oli asennettu pieni tietokone. Se tietokone naytti jaljella olevien toistojen maaran, sarjojen maaran, painot, viime kerran painot etc. Lisaksi se viela valvoi suorituksen puhtautta. Naytossa oli sellanen palkki, joka liikkui suorituksen mukana paasta paahan ilmoittaen piippauksella milloin ollaan aaripisteessa. Sarjan loputtua kone onnitteli sellaisella Super Mario tyylisella pimputuksella. Tuli sellainen erikoinen tulevaisuusolo, etta tahanko sita ollaan menossa. Vahan kuin olisi ollut jossain avaruusaluksessa, missa ei voi harrastaa mitaan normaalia liikuntaa, vaan pitaa veivata itseaan jossain koneissa...

Noh, hyva treeni siita tuli loppujen lopuksi ja kotiin ajettiin kadet spagettina. Soin muuten illalla spagettia.

Hello America!

Tahan blogiin on tarkoitus kirjoitella kuulumisia ja muita juttuja jenkkivuodelta.

Asiahan on nain, etta kerkesin Amerikkaan jo ennen blogin aloitusta. 1.elokuuta 2009 oli pisin paiva miesmuistiin. Lensin aikavyohykkeita halkoen paivanvalossa ties kuinka pitkaan. Helsingista meita suomalaisia vaihto-oppilaita lahti nelja. Helsingista lensimme Heathrowhun Lontooseen, jossa mukaan hyppasi ruotsalaisia,norjalaisia,sveitsilaisia ja ehka jotain muitakin. Heathrowsta hyppasimme Chicagon koneeseen, jossa istahdin ruotsalaisen jenkkifudispelaajan ja amerikkalaisen college-opiskelijan valiin. Ville oli jo aiemmin kertonut, etta Atlantin yli kun lennetaan, niin se on luksusta ja piti paikkansa.

Chicagoon saavuttaessa meidan vaihtariporukka rupesi hajoamaan pikku hiljaa; jokainen etsi oman amerikan sisaisen lentonsa, jarjeston saattajan avustaessa. Oma lentoni Los Angelesiin meni lahtokiihdytykseen asti hyvin, jolloin kapteeni loi jarrut pohjaan. Rullasimme takaisin portille ja jouduimme lopulta vaihtamaan konetta. Koko hassakka vei kaksi tuntia.

Paastessamme viimein lahtemaan Chicagosta, ilta jo hamarsi. Pakko sanoa, etta hienon nakoista oli lentaa isojen kaupunkien valojen yli. Varsinainen helmi odotteli vasta perilla, Los Angeles oli aivan alyttoman kokoinen valomeri, loppua ei erottanut silmalla. Haslinki jatkui, silla isantaperheelle oli annettu vaara tieto lennosta ja he odottelivat eri terminaalissa. Hieman yli kolmen tunnin paasta odotetusta saapumisajankohdasta istuskelin kuitenkin jo autossa matkalla kohti isantaperheen taloa. Isantaperheeseen kuuluu aiti, isa, 2 host veljea (22&18v), 2 host siskoa (14v kaksoset), koira ja papukaija.

Saavuin kaupunkiin nimelta Santa Clarita, 100 000 asukkaan mesta. Amerikalle epatyypillisesti taalla on tosi paljon kavelykatuja tai "paseos" kuten paikalliset kutsuvat. En siis ole autosta niin riippuvainen, kouluunkin paasee helposti paseoita pitkin. Toinen hauska juttu ovat uima-altaat, joita on ripoteltu pitkin asuinalueita. Jokainen asukas saa niihin avaimen pienta maksua vastaan ja niita voi kayttaa aamusta iltaan!

Parin ensimmaisen paivan aikana olen kierrellyt niin paljon kuin jetlag on antanut periksi. Host aidin pari kaveria, Steve&Steve from New York, tulivat Kaliforniaan lomalle ja halusivat nahda Los Angelesia etc, joten siinahan kuljin mukana. Kavin syomassa ensimmaiset amerikan hampurilaiset Losissa In N' Out Burgerissa. Ihan hyvaa mattoa, en vaan soisi joka paiva kylla. Kohta pitaisi paasta liikkelle johonkin, kun on tullut niin paljon istuttua viime paivina. Korista lahikentalle? We'll see