Inkkarit vastaan L'a'nkk'a'rit

Morjesta pitkasta aikaa!

Jenkkifutiskausi on taydella hoyrylla kaynnissa, ja nyt pelataan Foothill League:ta, mika on taman Santa Clarita Valley:n paikallisten koulujen sarja. Eli pre-season pelit on pelattu ja nyt havitellaan kelloa. Kelloapa hyvinkin, nimittain sarjan voittaja saa koulunsa pihalle massiivisen kirkon kellon nakoisen kimpaleen, joka on ikaan kuin iso voittopokaali.

Kausi alkoi kaksi viikkoa sitten Saugus Centurionsia vastaan. Avasimme liigan voitolla. Viime perjantaina kohtasivat vanhat viholliset monessakin mielessa, vastakkain Hart ja Canyon, Intiaanit ja Lehmipojat. Kuumassa ottelussa nahtiin pari ulosajoakin, mutta lopputulos oli 45-27 Intiaanien hyvaksi. Itsellenikin lensi pari lippua, kun erheellisesti nappasin kiinni vastustajan kasvosuojuksesta ja toisessa tilanteessa taisin taklata hieman myohassa, joskin jalkimmainen tilanne oli vahan kyseenalainen. Eika hauska tahan lopu, paasin viela paikalliseen lehteenkin! Tana perjantaina on erittain iso peli tiedossa, Valencia Vikingsia vastaan kotikentalla. Liigan karkijoukkueet iskevat yhteen, tiedossa sakenoiva ja sahkoinen perjantai-ilta.

Paasen pian viettamaan elamani "ensimmaista" Halloweenia. Suomessa se hupsahtaa ohi huomaamatta, mutta ei Amerikan maalla. Kuukausi sitten ilmestyivat ensimmaiset Halloween koristeet naapurustoon ja maara on kasvanut koko ajan. On ilmataytteista hohtavaa kurpitsaa, luurankoa, haamua, noitaa ja luutaa.. Ja tietysti Halloween pukuja ja "karkki tai kepponen" -kiertueella olevia pikkunassikoita. Viime viikonloppuna kavimme host-perheen kanssa laheisella maatilalla hakemassa kurpitsat, jotka sitten kaiverretaan ennen Halloweenia. Mika mahtaakaan olla skandinaavin valinta Halloween puvuksi? Se selviaa ensi blogissa..

Musacorner

Kummelin jalanjalkia seuraten paatin valaista teita parista musiikkiloydosta. Taalla on tietysti kaikki samat popparit mita Suomessakin: Gagat, Perryt, jne. Siina missa Suomessa kuunnellaan ehka sen lisaksi enemman rokkia & raskaampaa musiikkia, taalla menee enemman r&b:n ja rapin puolelle. Tietysti raskaamman musiikin ystaviakin loytyy, ehkapa nain kaverigallup-tutkimusten perusteella voisin sanoa, etta tunnetuin suomalainen bandi Usa:ssa on Children of Bodom!

Tama biisi on erittain lokaalia perustaa. Biisi kertoo nimittain Palmdalesta, joka on aivan kivenheiton paassa meidan kotoa. Ekoja biiseja mita kuulin taalla, heti kylla kolahti. Afroman - Palmdale: http://www.youtube.com/watch?v=Jw0s5zO4v2Q

Amerikassa on paljon autoja, ja luonnollisesti myos paljon autovakuutuksia. Yhdella vakuutusyhtiolla on mainoksessaan aina sellainen setelipino, jolla on silmat ja joka tuijottelee jotakuta henkiloa. Idea on tietysti, etta taman vakuutusyhtion asiakkaana saastaisit taman verran rahaa. Taustalla soi biisi, jossa lauletaan "somebody's wathcing me". Kyseessa on ihan normaalia kevytta technoa, mutta jotain erikoista on tassakin remix-biisissa. Mysto&Pizzi - Somebody's Watching Me: http://www.youtube.com/watch?v=xkf95onRgcc

San Diego Valloitettu!!

Terveppa terve!

Kuten tuossa edellisessa blogissa jo vahan hehkuttelinkin, saimme Mikan kanssa liput San Diego Chargersin peliin. Mika asuu parin tunnin ajomatkan paassa taalta, joten sovimme tapaamisen puolimatkaan, LA Medical Centerille, joka on aivan tajuton betonimoykky. Kun astuin ulos autosta ja rupesin juttelemaan siina niita naita Mikan kanssa, huomasin etta suomen kielen puhuminen oli yllattavan tonkkoa. Mika kuulosti lahinna turkkilaiselta pizzerianpitajalta ja oma aksenttikin oli vahan hukassa. Tama kielen kohmelo kesti kuitenkin vain hetken ja koko automatkan keskustelu kavi solkenaan puhtaalla suomen kielella - pitkasta aikaa.

Mikan isan leipomosta nappasimme lounaat autoon ja kaansimme nenat kohti San Diegoa. Matkalla nakyi kaikenlaista jannittavaa, kuten esimerkiksi sotalaiva ja kyltteja, jotka varoittivat tien yli juoksentelevista laittomista siirtolaisista. Navigoinnissa kaytimme yhdistelmaa navigaattori + iPhone, mika osoittautui virheeksi, silla iPhonella napraaminen sai meidat ajamaan parista liittymasta ohi. Navigaattori hoiti kuitenkin homman kotiin, kun napyttelimme nayttoon kirjaimet "Qualcomm Stadium".

Ensimmainen silmaan pistava asia on mahdottoman kokoinen parkkipaikka. Autoja on jos jonkinkokoista, nakoista ja varista, mutta ennen kaikkea niita on paljon. Maksettuamme parkkipaikan lahdimme kiertelemaan autolla ympari aluetta metsastaen vapaata ruutua. Joka puolella ymparillamme levittaytyi ns. "tailgate partyja", jossa ihmiset grillailivat sapuskaa ja pelailivat erilaisia peleja ennen ottelua. Koko parkkialue oli kuin yksi suuri grillijuhla taynna odottavaa ja innokasta tunnelmaa. Muutaman lisakierroksen jalkeen loysimme vapaan ruudun ja lahdimme pujottelemaan stadionille.

Ennen pelin alkua kavaisimme Chargers team storessa, josta molempien kouraan, tai oikeastaan paahan, tarttui vaaleansininen lippalakki. Nalkaisena persoonana jouduin myos ostamaan $5 hot dogin, vain todetakseni pelin alettua etta hodareista tulee kova jano. Hodari kourassa siis astelin portaita ylos ja edessa nakyva istuimien maara oli valtava. Onhan niita isompiakin areenoita, mutta lahinna tottuneena Hartwall-areena kavijana hyppays 13 000:sta 70 000:een on aikamoinen.

Ei aikaakaan, kun tositoimet alkoivat. San Diego Chargers tuli stadionille ilotulitusten ja valtavien suosionosoitusten saattelemana. Laulettiin Yhdysvaltain kansallislaulu ja kaksi rannikkovartioston helikopteria lensi stadionin yli. Jokainen paikka stadionilla oli taytetty ja yleiso kohahti aanekkaasti, kun aloituspotku viimein lahti ilmaan. Ottelu lahti liikkelle tasaisissa merkeissa, eika kumpikaan joukkue saanut niskalenkkia toisesta. Palloa pelattiin suuntaan ja toiseen, mutta touchdowniin eivat kummankaan joukkueen voimavarat riittaneet. Puoliajalle lahdettiin 3-3 tilanteesta. Toisella puoliskolla rupesi sitten 70 000-painen yleisokin heraamaan, kun Chargers alkoi esittaa parempia otteita. Pari pitkaa heittopelia olivat avainasemassa Chargersin onnistuessa liikuttamaan palloa kentalla pituussuunnassa. Chargers-puolustuksen ollessa kentalla meteli oli todellakin korvia huumaava. Lahes jokainen katsomossa olija antoi aanihuultensa laulaa Chargersin hyvaksi. Kotiyleison kannustamana Chargers nousikin voittoon, silla viimeisen niitin arkkuun loi juuri puolustaja Eric Weddle syotonkatkollaan. Ottelun jo tauottua jaimme viela Mikan kanssa vahaksi aikaa stadionille fiilistelemaan ja rapsimaan turistikuvia, joista yksi tuolla ylempana komeileekin.