Joulunodotusta

Hola!

Yllaoleva mysteerinen taideplajays syntyi, kun ajattelin laittavani kuvan blogiin, mutta halusin lisata siihen hieman joulutunnelmaa. Mikas tahan tarkoitukseen paremmin sopisikaan kuin luovuuden suora jatke; Microsoft Paint. Puhekuplassa on kansainvaliset hyvan joulun toivotukset, ajatuskuplaan taas on laiskaisty asioita joita kaikkien mukavien ihmisolentojen lisaksi on tullut taalla ikava. 10 pistetta ja papukaijamerkki sille, joka ensimmaisena huomaa jotain uutta ja jannittavaa kuvassa.

Joulu lahestyy Kaliforniassakin, tosin hieman eri merkeissa kuin Suomessa. Joulukuu vain liitelee ohitse, kun ei lumesta ole tietoakaan. Viime paivina on ollut vahan sateista, mutta tanaan olikin taas ihan t-paita -keli.

Joululomaan on aikaa enaa kaksi kokonaista paivaa! Innolla odotetaan, kuten varmaan siellakin. Siina noin kolmessa viikossahan ehtii vaikka mita, mutta suunnitelmissa olisi ainakin lumilautailua, Universal Studios:lla kaynti, ja NHL-peliin meno. Saattaa ehka olla etta ilmat ovat liian kylmat surffaamiseen, mutta jos saat sallivat, sitakin olisi mukava kokeilla.

Loppukevennykseksi viela terveiset Jake:lta, erityisesti suomineitokaisille!

Ohi on

Morjens,

Hyvaa itsenaisyyspaivaa nain alkuun, huomasin etta sehan on kuudes joulukuuta! Oikeastaan sen huomasin parhaiten kun selailin suomalaisia uutissivuja ja tama tavallinen linnanjuhlavouhotus oli kaynnissa.

Jenkkifutiskausi tuli paatokseensa vahan aikaa sitten, pudotuspelien ensimmaisella kierroksella. Pelasimme Hueneme Vikingsia vastaan varsinaisen H(e)artbreaker matsin, joka paattyi Intiaanien tappioon 15-23 ja siten kauden paattymiseen kotiyleison edessa. Siina missa jollekin muulle joukkueelle pudotuspeleihin paasy voisi olla kauden tavoite, Hart Indians on tehnyt sen yli 20 kautta perajalkeen. Vuosituhannen vaihtumisen molemmin puolin vallitsi varsinainen Hart-dynastia, jolloin C.I.F. (California Interscholastic Federation) mestaruuksia tippui kuin taivaalta. Tata voittokulkua vastaan katsottuna kausi paattyi siis suureen pettymykseen. Harvoin on tappio tuntunut niin pahalta kuin silla hetkella, vaikka olinkin mukana vain elokuusta lahtien. Varsinkin tuska niiden kavereiden kasvoilla, jotka olivat taman vuoden "Senior Class", eli vuonna 2010 valmistuvat, sai suupielen vapattamaan. Heille kaikille se oli viimeinen kerta high school jenkkifutista. Jotkut tietysti paasevat jatkamaan yliopistofutista pelaamalla, mutta valtaosa ei. Senior vuoden playoffit ovat paatos koko nelja vuotta kestavalle high school football uralle, eika kukaan tietysti halua paattaa pettymyksiin.

Auringonlasku Hollywoodissa. Vieressa iPodia kuuntelee host-sisko Christina.

Elama jatkuu kuitenkin, joku joukkuetoveri voisi sanoa etta nythan se vasta alkaakin. Toisaalta jenkkifutiskauden paattyminen on helpotus, silla nelja tuntia treenia kuusi kertaa viikossa on henkisesti ja fyysisesti raskasta. Tappio onkin matsin jalkeen herattanyt ristiriitaisia tunteita, toisaalta harmittaa, mutta toisaalta on varsin iloinen kun paasee kotiin kolmen pintaan ja voi vapaasti keksia jotain tekemista loppupaivalle. Ihan toimettomaksi en meinannut jaada, vaan jotain urheiluaktiviteettia ilmestynee kalenteriin lahiaikoina...

Kiitospaiva tassa hurahti ohi ja molemmat mummot olivat nailla kylassa. Tuhdin kalkkuna-aterian jalkeen nukuttaa muuten hyvin! Kavin samana paivana pelaamassa katulatkaa joidenkin naapuruston kanukkien kanssa, oli varsin mukavaa.